Journal

1524548184

Ett minne från Roskilde


Där bakom vattnet, fjorden,

domkyrkans stolta torn de tre,

i morgonens stilla soldis

dom knappast kan jag se.


Domkyrkans mäktiga valvar,

en del av en evighet

och drottningar, konungar

dom vilar där, du vet.


Så fina katakomber under valvar,

sarkofagerna, byggda bäst,

dom väcker up så många tankar

om skickliga mästare från "west".


Vårt liv är här

så kort som ett ögonblick.

Vem kungen är

mera rikedom han fick.


Vem kungen är,

han himmelen kan omfamna,

men evigheten,

den har vi just densamma.


Voin juuri nähdä kirkon kolmoistornit

aamun autereessa

niin ylväinä ja

juuret unikankareessa.


Siell' mahtiholvit

jonkun ikuisuutta julistaa

ja niiden alla

hallitsijat leponsa saa.


Ja holvein alla hienot katakombit

sarkofageineen

ne muistuttavat taidosta mestarien

ja työstä haasteineen.


On elämämme täällä

hetki vain,

mä kuningasta vähemmän

rikkautta sain.


Vaikk' kuninkaan mahti

syleilee avaruutta,

me kumpikin katsomme

kohti samaa ikuisuutta.


Perin myöhäsyntyinen suomennos joskus 90-luvulla kirjoittamaani

Heinäkuussa 2011 Hannu Haapasaari

1524511530


Muistot ja mielen maisemat

 

Loimaan yhteiskoulun kasvatti, kirjailija Tuula-Liina Varis kertoi Loimaan Heimolinnassa elämästään, kirjoittamisesta ja omasta kirjailijan työstään. Osallistuin rouvan kanssa tilaisuuteen suurin odotuksin. Emme pettyneet. Oli upea kokemus palata ajatuksissamme kouluaikojen kauppalaan ja muistoihin. Kuva Heimolinnan tyhjästä näyttämöstä ei ole meille pelkkä kuva. Se on myös kuva koulumme juhlien näyttämöstä kuuden vuosikymmenen takaa. Aika on hämärtänyt muistikuvia koko koulun kokoontumisesta katsomaan yhdessä oppilaiden esittämiä Topeliuksen näytelmiä Adalmiinan helmi, Prinsessa Ruusunen tai Lintu sininen tai elokuvia Quo vadis ja Erämaa elää - hämärtänyt, mutta ei hävittänyt.


Kun kuljemme kouluvuosiemme kauppalassa, muistamme kaiken vuosikymmenien aikana kertyneen uuden takaa myös sen menneen, näin myös tuossa kuvassa. Kuvassa on mukana, kuten amerikkalainen valokuvaaja Ansel Adams (1902-1984) toteaa, tuo aika, lukemamme kirjat, kuuntelemamme musiikki, rakastamamme ihmiset. Kuva ja mielikuva yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla. Heimolinnan tyhjä näyttämö ei ole meille tyhjä. Kun tyhjälle tuolille istuu illan vierailija, loimaan likka, salintäyteinen yleisö virittyy kukin omalla yksilöllisellä tavallaan kokemaan osallisuuttaan muistojen kerroksiin.


Kirjailijan tuottamasta on epäoleellista pohtia, ovatko kuvatut tapahtumat ja henkilöt tosia vai kuvitteellisa. Ei myöskään se ole tärkeää, ovatko henkilöt oikein kuvatut tai edes olleet olemassa. Kuvaus on totta kirjailijalle - ja lukijalle siinä ja sillä hetkellä. Muistelussa ei ole tärkeää se, kuinka tarkkoja tai tosia muistot ovat. Ne ovat tosia ja oikeita muistelijalle, hänen ominaan. Onnellisilla hetkillä, traumaattisilla muistoilla, tavallisella arjella, kaikella on merkityksensä ja tarkoituksensa. Kerronnan henkilöt nousevat esiin muistojen taustasta, lukija ja kuulija uppoaa sinne. Ne ovat mielen maisemaa. Hyvä kerronta antaa lukijalle mahdollisuuden avaraan kokemukseen, kullekin omaansa.


Päätän illan tuntemusten muistelun kirjailijan esiin houkuttelemaan 50-luvun koulunuorison "kaviouraan": Heimolinna, Saviseudun baari, Kino, ja lisään siihen vielä omanani muistuman pesäpallokentälle jäädytetystä luistinradasta pukukoppeineen sekä jokijään lohkareilla päällystetyn pitkän liukumäen.


Tuolloisen koulupojan terveisin 6.2.2014

Hannu Haapasaari

Created by Hannu Haapasaari